Sibeliusta vahvalla latauksella
Tähtiballerina Minna Tervamäki ja suomalaisen flamencon eturivin taitaja Kaari Martin ovat sekoittaneet erilaiset tanssitaustansa ja luoneet Sibeliuksen viulukonserttoon jäntevän ja visuaalisesti vahvan, mutta hieman yksiulotteisen uutuusteoksen On a String.
Ensi-iltayleisö oli haltioissaan kahden voimakkaan näyttämöpersoonan kohtaamisesta ja tähän tunteeseen on helppo yhtyä, suurimmalta osin.
Erika Turusen tummanpuhuvat flamencosävytteiset vaatteet ja Mikko Linnavuoren yksinkertaisen selkeä valaisu nostivat esiintyjät hengästyttävälle tasolle tanssi-ilmaisussaan, mutta liikkeellisesti teos jäi hieman Sibeliuksen mahtavan konserton sävykkyyden jalkoihin. Etenkin konserton toinen osa lipui Leif Segerstamin johtaman Helsingin kaupunginorkesterin ja solistinsa Pekka Kuusiston musiikillisessa fantastisuudessa jättäen tanssijat ja liikkeen varjoonsa.
Teoksen alku- ja etenkin finaaliosuuksien koreografia ja presence, esiintymisen läsnäolo, nostivat tanssin musiikin rinnalle ja teki paljon soitetulle viulukonsertolle kunniaa.
Myös illan alun teokset, Minna Tervamäen ja upean saksofonistin Timo Lassyn viettelyiloittelu It Sax sekä Kaari Martinin liikkeellisesti erittäin mielenkiintoinen Korppi ja Kello, osoittivat tekijöittensä taituruuden ja erityisen musikaalisen tarkkuuden.
Mika Saarelainen
Helsingin Sanomat 3.12.2010
Tanssijoilla rikkumaton läsnäolon taito
Tanssi
SIB - Musiikkia Sibeliuksen syntymäkaupungissa. Minna Tervamäki ja Kaari Martin Verkatehtaalla 17.04.2012. Tanssiteokset Korppi ja kello (Koreografia ja tanssi Kaari Martin), SE2 (Koreografia ja tanssi Minna Tervamäki) ja On a string (Koreografia ja tanssi Kaari Martin, Minna Tervamäki).
Kuun valo poimii linnun esiin pimeydestä. Tiheää naksutusta ja siiven havinaa. Tanssi, runo ja musiikki sulautuvat yhteen loihtien näyttämölle syvien metsien suuren mustan saalistajan.
Yksinäisen haaskalinnun vahvat siivet värähtävät, pää pyörähtelee nopein nykäyksin. Lintu sukii sulkiaan, lentää. Kuun valossa välähtää valpas, kaiken näkevä linnunsilmä.
Kaari ja Roni Martinin Korppi ja kello jatkaa työparin surrealististen teosten sarjaa. Musiikin ja liikkeen saumattomaan dialogiin liittyy runo avaamaan synkän sinimustan sielulinnun arvoitusta. Lintuihminen tanssii esiin mielen syvät kerrokset.
Pääsemme mukaan seuraamaan läheltä luonnon ihmettä: ennen esitystä meille kerrotaan, että Kaari Martin odottaa lasta. Tanssivan korpin siipien suojassa sykkii kaksi sydäntä.
Taikahame hulmahtaa
Muutama viikko sitten Suomen Kansallisbaletin ensimmäinen tähtitanssija Minna Tervamäki jäi vanhuuseläkkeelle 44-vuotiaana. Hän on toteuttanut nousujohteisella urallaan pääroolit kaikissa klassisissa ja moderneissa tanssiteoksissa.
Samalla varmuudella hän hallitsee luonnetanssin ja klassikot.
Minna Tervamäen lavasäteilyssä on tahtoa ja tunnetta. Kivun ja vastoinkäymisten kautta vahvistunutta ylivertaisuutta.
SE2, Something Else, on Minna Tervamäen sooloteos taikahameelle ja tanssijalle. Koreografia leikkii mekon mahdollisuuksilla. Krinoliinin runko on teltta, suoja, piilo, kilpi, vankila, avaruusromua.
Musiikkikooste kuljettaa toimivaa teräsrunkoa tunnelmasta toiseen. Treenattu selkä avautuu eläväksi kartaksi ihmisen anatomian ihmeellisestä moninaisuudesta.
Sibeliuksen viulukonsertto haastaa kaksi kunnianhimoista tanssijaa ylittämään rajoja toinen toisensa osaamista kunnioittaen. Taidokkaat valot hyväilevät liikevirtaa rajaten, peittäen ja poimien esiin. Pimeys on valon odotusta.
Tanssi kuvittaa tutun musiikin uudeksi visuaaliseksi tarinaksi, herättää katsojan. Energia siirtyy näyttämöltä katsomoon. Koreografiassa toistuvat musiikin tunnemyrskyt.
Flamencon ja varvastanssin tekniikoin toteutetut liikesarjat jatkuvat pukujen mittavissa laahuksissa. Puvut tulevat tärkeäksi osaksi tanssiteoksen viiltävää kauneutta.
Musiikille uskollinen liikevirta eriytyy omaksi tarinakseen, kun Minna Tervamäki kuoriutuu raskaasta puvustaan, syntyy näyttämöllä kuin perhonen kotelostaan. Tanssijat löytävät toisensa, syventävät, täydentävät, kulkevat yhdessä, kannattelevat toisiaan.
Molemmat tanssijat hallitsevat oman osaamisensa ja instrumenttinsa. Antavat parastaan ja yhdessä ovat enemmän. Elävän tanssin voiman kokee kuin perhosen lepatuksen tässä ja nyt.
Tätä on läsnäolon taide.
Maija Paavilainen
Hämeen Sanomat 19.4.2012
Tanssin diivat tulkitsevat Sibeliusta
Tanssi
On a string, Korppi ja kello, It Sax. Koreografia ja tanssi: Minna Tervamäki ja Kaari Martin, puvut: Erika Turunen, valot: Mikko Linnavuori, musiikki: Jean Sibelius, Leif Segerstam johtaa, viulua soittaa Pekka Kuusisto; Roni Martin (Korppi ja kello); Timo Lassy (It Sax). 3.12. Savoyteatteri.
Tähtiballerina Minna Tervamäen ja flamencovirtuoosi Kaari Martinin ensimmäinen yhteisteos On a string on kahden tanssijan visuaalinen ja ilmaisuvoimainen tulkinta Sibeliuksen viulukonsertosta.
Kun valitaan musiikki Sibeliuksen kaltaiselta suurelta mestarilta, ongelmana on, että musiikki helposti jättää tanssin varjoonsa. Teoksen koreografia on hieman lattea ja yksipuolinen, joskin siinä hetkittäin on hienoja visuaalisia kohokohtia. Vaikka koreografia on yhteinen, molemmat tanssijat tuovat teokseen omia finessejään. Martin yhdistelee flamencon temperamenttia nykytanssin herkkyyttä, Tervamäki näyttää korkeita jalannostoja ja klassisen tason varvastanssiosaamista. Syntyy kiinnostavaa kontrastia ja yhteisvaikutusta, ja taiteilijaserkukset ovat kummatkin dramaattisia ja ekspressiivisiä. Katseenvangitsijana ja suurena tulkitsijana on kuitenkin Martin.
Estetiikka rakentuu paljolti Erika Turusen bata de cola -hameille, joissa on pitkät laahukset ja runsaat volangit. Kun tanssijat tulevat dramaattisesti valaistulle näyttämölle ja Tervamäki vetää Martinia laahuksesta, valaistus luo katsojalle näköharhan: kun puvusta näkyy vain sen vaalea yläosa, vaikuttaa siltä kuin Martin vastaan pyristellen lentäisi ilmassa.
Illan aloittaa leikkimielisen flirttaileva duetto It sax, osapuolina Tervamäki ja suvereeni saksofonisti Timo Lassy. Tervamäki esiintyy itseironisena ja viehkeänä ja nauttii täysin siemauksin jatsin sävelistä. Hän keksii mitä ovelimpia tapoja kiinnittää itseensä Lassyn ja jatsin huomio. Tervamäki vaikuttaa kuitenkin jäykähköltä. Olisi ollut eduksi, jos askeleista ei olisi tehty liian teknisiä. Kokonaisuus on kuitenkin hauska, molemmat antautuvat uskaliaaseen leikkiin, koettelemaan omia rajojaan.
Nivelettömät käsivarret
Kohokohdaksi muodostuu kuitenkin Martinin surrealistinen soolo Korppi ja kello, jossa hän lavalla säteilevänä ja sensuellisti liikehtivänä on kuin entisaikojen kabareediiva. Nivelettömiltä vaikuttavilla käsivarsillaan, päätään ilmeikkäästi nykien hän esittää hienon lintuimitaation. Kun hopeinen kuu valaisee mustankimaltavaa korppia, joka syvään taakse nojautuen ja hiljaa paikallaan antaa höyhenpyörteiden laskeutua ylleen, on kuin aika pysähtyisi tuoksi taianomaiseksi hetkeksi.
Kokonaisuutena ilta tarjoaa kahden musikaalisen ja kypsän tähtitanssijan vahvaa yhteisesiintymistä, jossa näkyy esteettinen herkkyys ja tuntuu esiintyjien voimakas läsnäolo näyttämöllä.
Jenny Jägerhorn
Hufvudstadsbladet 5.12.2010
Nykytanssin luovat oivallukset
Tanssi
On a string, SE2, Korppi ja kello
Koreografiat ja tanssi Minna Tervamäki ja Kaari Martin
Tampere-talo 27.3.2011
Nykytaide yhdistelee surutta erilaisia elementtejä ja etsii uusia tulkintamuotoja. Miksipä siis Suomen Kansallisbaletin tähtiballerina ja flamencon suomalainen uranuurtaja eivät rohkeasti sekoittaisi yhteen omia vahvuuksiaan?
Jean Sibeliuksen viulukonserttoon palmikoitu On a string on Minna Tervamäen ja Kaari Martinin yhteinen teos. Käsien liike saa havahtumaan baletin ja flamencon yhtäläisyyteen. Niin joutsenprinsessa kuin flamencotaituri käyttävät käsiään lapaluista sormenpäihin uskomattomalla herkkyydellä. Baletin ja flamencon nopeat jalkaliikkeet asetettuna vierekkäin osoittavat havainnollisesti, kuinka erilaista taitoa kyseisessä nopeudessa tarvitaan.
On a string on harkittu kudelma valospotteja, varjoja, hulmuavia helmoja ja kahden eri tanssilajin soveltamista. Luovia oivalluksia on useita, joskin myös kummallisia säröjä mahtuu joukkoon. Kokonaisuus osoittaa, että erilaista osaamista voi yhdistää ja etsiä kokonaistaideteosta jumiutumatta tiettyyn genreen.
Tervamäki on pitkine raajoineen rauhallinen ja voimakkaan varma liikkuja. Siro Martin ei pääse näyttämään räjähtävää flamenco- osaamistaan, vaan kääntyy välillä turhaankin sisäänpäin ja pienentää itseään. Koreografisesti teos hyödyntää tanssijoita paljon erikseen. Unison-kohtauksissa on ajoitusongelmia, mutta kohtaus yhdellä hameella sujuu saumattomasti ja viehättävästi. Tervamäen soolo SE2 on hurmaava ja huumorintajuinen.
Eric Satien pianon suhde liikkeeseen on herkkyydessään uskottavampi kuin rumpumusiikin maanläheinen dynamiikka, joka on kovassa ristiriidassa baletin ylössuuntautuneen liikekielen kanssa.
Kaari Martinin soolo Korppi ja kello pohjautuu Roni Martinin samannimiseen kappaleeseen. Teokseen on tungettu paljon elementtejä, äänimaailmasta lauluun ja sulkasateesta valospotteihin. Tanssijan visualisointi muistuttaa 1980-luvun Cats-musikaalia. Liike jää kaiken muun alle ja unohduksiin.
Merja Koskiniemi
Aamulehti 28.03.2011, Kulttuuri, KULTTUURI, sivu 17
